Kun vielä joskus kuolen
Kaadun maahan ja nuolen
Saappaat saatanankin
Puhtaaksi omasta verestäni
Nielen ylpeyteni
Otan oman osani
Kalkin katkerimman
Ihmisyyden askeleet vihonviimeiset
Ei, ei ollut
Minusta mihinkään
Ei, ei pelastamaan
Ei tuhoamaan, ihmiskuntaa
Ei, ei messiasta
Ei saatanaa, ei mitään
Pelastakaa itsenne kun vielä voitte
Minulta, tyhjyydeltä minussa
Tästä pimeydestä sikiää vain kuolema
Se kumpuaa ulos, joka henkäyksellä
Päivä päivältä, kohti pimeintä yötä
Ihmisyyden loppua, juhlaa vainajain
Ei vala toivoa enää tyhjät sanat
Eikä auta meitä aistiharhat
Jalat murskana, kädet verillä
Konttaamme läpi pimeyden
Ei silmiä nähdä, ei suuta huutaa
Omaan tuskaasi tukehdut
Ei toivoa, eikä mitään mitä odottaa
Päivänkoitto viimeinen, se oli jo eilen
Jälkeen tämän, odottaa pelkkä syli tyhjyyden
Ei ole enää mitään mistä pitää kiinni
Ei mitään millä pitää pimeys poissa, se on jo täällä