Текст песни Pyhimys — Viidestoista Yö

Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki paitsi elämä on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on en tiedä missä herään
Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on en tiedä missä herään
Katotaan maailmaa läpi saman linssin
Uudisasukkaita yhteisen provinssin
Seilattu maita matafakin maakrapuna
Siihen lasiin hukui mikä toimi ensiapuna
Refleksi yskii keuhkoputkista nesteet
Vaik oisin taas voinu vaa unohtua hetkeen
Jäädä sijoilleni raunioille mielen
Ja antaa puolikuun juoda kuoliaaksi miehen
Tähän rauniolle mielen
Viidestoista viidettä mä nielen oman kielen
Viidestoista yö se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on en tiedä missä herään