[Aha, jeah. JHT. Sam the Man. Se on mitä se on. Yeah. Räp!]
Mä oon ollu tällä tiellä jo aika helvetin kauan. Raportoinu elämääni, mä aina siit teille laulan.
Iloi ja surui ootte voinu jakaa mun kaa, ekast demost asti näin mul ollu tapan purkaa.
Aina samaa agendaa, ekast tiilest itse rakennan. Näin kaikki mitä syntyy soundaa Jarelta.
Oo rehti itselles, ainaki joku on rehti sulle. Täs huijareiden maailmassa seki on tärkee tunne.
Tääl alal, ja täl nimel ja täl maineella joka suunnast painetta, epäilykselle aihetta.
Ne taputtaa sua selkään, hymyilee ja kättelee. Mut ku käännyt pois ne juoruilee ja vähättelee.
Kaikki on sun frendejä ku sulla kulkee lujaa, … kuun taivaal sulle lupaa.
Mut missä kaikki oli kun apua tarvittiin? Ei kukaan aurannu latua valmiiksi.
Nyt ne tarjoo shampanjaa, levylle mainoskampanjaa. Kaikki hoituu ei muut ku painoon plattaa vaa.
Se on raakaa, levy liikkuu, sua juhlitaan. Levy floppaa, ne on ku ei kukaan tuntiskaan.
Mä en nää rakkautta tässä kaupungissa. En aitoutta, tyhjää pintaa vaan.
Mä en nää rakkautta tässä kaupungissa. Vaikka ne hymyilee, ne saattaa puukottaa.
Itse itseni tähän viihdebisnekseen työnsin, nyt tän paineen alla sängyssä itsekseen pyörin.
Ei kukaan pakottanu, ei kukaan kehottanu. Mut mistä oisin skidin käärmeet muka erottanu?
Nyt oon täällä, hyvin onnekas ja siunattu. Ollu tarve näyttää niinku oisin koulukiusattu.
Ajauduin keskelle tekotissei, tekohymyjä. Mut tää viihdestatus, turha luulla et se on pysyvää.
Jengi haluu sut juhlimaan ja näyttää naamaa. Ei muut ku nauttia, firman piikkiä käyttää saadaan.
Mut yhtä nopee kun ne aukee ne sulkeutuu, puhelimet on kii, kortin aika umpeutuu.
Älä koskaan sokeudu vaik kimaltaa ja kiiltää, siipiveikkoja ihan varmaan riittää.
Hymyile, ei tää parane vihaamalla niitä, pitäs kai vaa nauttii kyydistä, niiata ja kiittää.
Mä en nää rakkautta tässä kaupungissa. En aitoutta, tyhjää pintaa vaan.
Mä en nää rakkautta tässä kaupungissa. Vaikka ne hymyilee, ne saattaa puukottaa.
En ees halua olla julkkis, vielä vähemmän turhis. Pelkästään ammattilainen, kasaan räppejä Turkis.
Haluun nauttii duunista, saada aikaan tunnelmia. Ja musan kautta jahtaa samaan aikaan unelmia.
Mut tää vei mut juorujen polttopisteeseen. Pinnalta prameeseen, sisältä onttoon bisnekseen.
Eläny tät' elämää, en taistellu vastaan. Sydämmellä se siemen joka vaa haluu kasvaa.
En anna rahan ja maineen sekottaa mun päätä liikaa, kun jo valmiiksiki ihan tarpeeks päässä viiraa.
Toivon ettei rakkaus saa mua täysin täst kaupungist, siks väsään laulun siit.
Mä en nää rakkautta tässä kaupungissa. En aitoutta, tyhjää pintaa vaan.
Mä en nää rakkautta tässä kaupungissa. Vaikka ne hymyilee, ne saattaa puukottaa.