On sillä naisella auto ja vapaus.
Ja nimettömässä vaalea raita.
Katuvaloissa kiiltelee katumus.
Päällä vieraalta tuoksuva paita.
«Me seisomme taitteessa pimeän
me horjumme mutkissa elämän
Yksi hutera askel ja satu muuttuu.
Me seisomme taitteessa pimeän
me horjumme mutkissa elämän
Yksi hatara päätös ja kaikki kaatuu.»
Se mies taas tuli töistä aamulla
väsyneimmät selitykset salkussaan.
Jos se vain olis katsonut huolella
naisen silmät ois viittoneet tulevaa.
Siiveniskuista suruni
runon pauloista vakavavirta
Jalkojemme alla aina liukas ja viettävä tie.
«Me seisomme taitteessa pimeän
me horjumme mutkissa elämän
Yksi hutera askel ja satu muuttuu.
Me seisomme taitteessa pimeän
me horjumme mutkissa elämän
Yksi hatara päätös ja kaikki kaatuu.»